Vietkong ja tunnelirotat

03 elo 2022

Tiesitkö, että Vietnamin sodan yhteydessä Vietkong-sisseillä oli valtava, jopa 250 kilometrin pituinen tunneliverkosto!

Noista tunneleista käsin sissit kävivät armotonta taistelua, johon Yhdysvaltain armeijan sotilailla oli hankala vastata!

Tunnelit muodostivat monimutkaisen labyrintin, johon sissit sijoittivat lukuisia erilaisia ansoja ja räjähteitä. Tunnelit oli suunniteltu siten, että niistä käsin pystyi tekemään yllätyshyökkäyksiä amerikkalaisten selustaan ja toisaalta pakenemaan nopeasti paikalta.

Tämä artikkeli kertoo näistä tunneleista ja niitä vastaan perustetusta Tunnelirotat nimisestä Yhdysvaltain armeijan erikoisyksiköstä.

Vietnamin sodan lähtökohdat

No ennen kuin päästään seikkailemaan tunneleihin, käydään lyhyesti läpi, mistä Vietnamin sodassa oikeasti oli kysymys.

Ennen toista maailmansotaa Vietnam oli osa Ranskan Indokiinan siirtomaa-aluetta. Kun Ranska joutui toisen maailmansodan aikana vuonna 1940 antautumaan natsi-Saksalle ja suuri osa maasta joutui miehitetyksi, siirtomaat jäivät Vichyn Ranskan hallintaan.

Vichyn Raska oli natsi-Saksan ohjaaman nukkehallituksen hallitsema Ranskan valtio vuosina 1940–1944

Japani miehitti kuitenkin pian Indokiinan, mutta hävittyään toisen maailmansodan se vetäytyi alueelta. Ranska yritti toisen maailmansodan jälkeen palata takaisin Vietnamiin, mutta homma ei mennyt ihan putkeen ja syttyi niin kutsuttu Indokiinan sota.

Neuvostoliiton ja Kiinan tukemat kommunismit pakottivat raskaita tappioita kärsineet ranskalaiset rauhansopimukseen ja niin Kambodža, Laos sekä Etelä- ja Pohjois-Vietnam itsenäistyivät.

Pohjois-Vietnam oli kommunistinen valtio, kun taas Etelä-Vietnam ei ollut. Etelä-Vietnamin kohdalla ei voida kuitenkaan puhua mistään demokraattisesta valtiosta.

Mitä Yhdysvallat teki Vietnamissa?

Miten sitten Yhdysvallat ajautui mukaan Vietnamin sotaan? Yksinkertainen vastaus on se, että Yhdysvaltojen tavoitteena oli kommunismin kukistaminen. Jenkit noudatti niin kutsuttua patoamispolitiikkaa, jonka mukaan kommunismia oli torjuttava kaikkialla.

Kylmä sota oli käynnissä, ja Yhdysvallat oli vuodesta 1950 rahoittanut Ranskan siirtomaahallinnon ja myöhemmin Etelä-Vietnamin hallituksen taistelua kommunistikapinoita vastaan.

Toisin sanoen tilanne oli se, että Pohjois-Vietnamia tukivat Neuvostoliitto ja kommunistinen Kiina ja Etelä-Vietnamia sitten Yhdysvallat.

Varsinainen Vietnamin sota alkoi 1955 ja se käytiin Pohjois- ja Etelä-Vietnamin valtioiden sekä kummankin osapuolen kansainvälisten liittolaisten välillä.

Merkittävässä roolissa oli Etelä-Vietnamin kansallinen vapautusrintama, joka myös Vietkong nimellä tunnetaan. Kyseessä oli Etelä-Vietnamin hallitusta vastustanut liike, joka aloitti 1960 luvun alussa taistelun Etelä-Vietnamin hallitusta vastaan.

Yhdysvaltojen tuki Etelä-Vietnamiin kasvoi koko ajan, eikä perääntyminen oikein enää ollut mahdollista. Jos näin olisi käynyt, olisi Etelä-Vietnamin hallitus saattanut kaatua ja tämä puolestaan olisi saanut näyttämään Yhdysvallat heikolta.

Yhdysvaltojen kannalta Käänteentekeväksi tapahtumaksi muodostui Tonkininlahden välikohtaus. Tuolloin 2.-4.8.1965 yhdysvaltain laivaston hävittäjien USS Maddox ja USS Turner Joy olivat tiedustelutehtävissä Tonkininlahdella Pohjois-Vietnamin aluevesin läheisyydessä!

Tämän jälkeen alukset raportoivat, että he olivat joutuneet pohjoisvietnamilaisten hyökkäyksen kohteeksi. Tämän seurauksena Yhdysvaltain kongressi antoi presidentti Lyndon B. Johnsonille valtuudet avustaa mitä tahansa kaakkois-Aasian maata, jonka hallinto oli ”kommunistisen aggression” uhkaama.

Käytännössä tämä mahdollisti Yhdysvaltojen täysimittaisen osallistumsien Vietnamin sotaan.

Maanalainen kaupunki

Vietnamin sota oli Yhdysvalloille erityisen haastava. Sotaa käytiin tavalla, johon Jenkit eivät olleet tottuneet. Esimerkiksi varsinaisia rintamalinjoja ei ollut ja kommunistit tunsivat haastavan maaston huomattavasti paremmin kuin ylivoimainen vastustajansa.

Nyt päästään vihdoin tän videon varsinaiseen aiheeseen eli tunneleihin ja siihen, miten niitä hyödynnettiin sodankäynnissä.

Tunneleita kaivettiin Vietnamin sodan aikana moniin paikkoihihin. Laajimmiat tunneliverkostot kuitenkin rakennettiin Củ Chi alueelle Etelä-Vietnamiin niin kutsutun Rautakolmion alueella. Alun perin nämä tunnelit saivat nimensä Củ Chin kaupungin mukaan

Kyseinen alue oli Vietkongin hallinnassa ja se sijaitsi vain 30 km päässä Etelä-Vietnamin pääkaupungista Saigonista. Sodan aikana ne olivatkin Saigonin tärkeimmät huoltoreitit.

Kaiken kaikkiaan tuolle alueelle oli kaivettu noin 250 kilometriä tunneleita. Tarkoituksena näillä tunneleilla oli se, että ne yhdistivät maakuntien kaupunkeja ja kyliä toisiinsa. Lisäksi ne suojasivat Vietkongin sotilailaita tehokkaasti vihollisen hyökkäyksiltä. Kylien ja kaupungien lisäksi, tunnelit olivat yhteydessä viidakossa sijainneisiin Vietkongin tukikohtiin!

Tärkeää näiden tunnelien rakentamisessa oli se, että Vietkong oli köyhän maaseutuväestön keskuudessa erityisen suosittu. Siviilit jopa avustivat näiden tunnelien rakentamisessa.

Tunnelit kaivettiin käsivoimin yksinkertaisilla työkaluilla. Kolmimiehinen kaivuuryhmä pystyi kaivamaan 30 cm - 2 m päivässä. Kaivetun irtomaan poiskuljettaminen ei ollut ihan yksinkertaista.

Tätä joutomaata ei voinut kasata isoiksi kasoiksi maan pinnalle, sillä se olisi paljastanut tunnelien sijainnin Jenkkien pommikoneille. Niimpä maata laitettiin jo olemassa olemiin pommien jättämiin kraatereihin. Lisäksi ylimääräistä maata kaadettiin jokiin.

Tunnelien kaivaminen aloitettiin jo Indokiinon sodan aikana ja jatkettiin sitten Vietnamin sodan syttymisen jälkeen. Amerikkalaisten tultua mukaan Vietnamin sotaan, nämä tunnelit oli rakennettu jo niin kestäviksi, että ne kestivät jopa maailman tehokkaimpien sotavoimien hyökkäykset.

Elämää tunneleissa

Jos kuvittelet tunnelia, niin luultavasti mieleen tulee ahdast maanalainen käytävä, jossa mukavuuksia ei juurikaan ole. No nämä Củ Chi-alueelle rakennetut tunnelit olivat hieman toista maata.

Jotta eläminen tunneleissa ylipäätänsä olisi mahdollista, oli niihin rakennettu ilmanvaihtokanavia.Tunnelit olivat monimutkaisia labyrinttejä ja nIissä oli usein jopa neljä tasoa ja ne pitivät sisällään oleskelutiloja, makuutiloja, keittiöitä, kaivoja, kenttäsairaaloita ja asepajoja. Lisäksi tunneleitiin varastoitiin valtavat määrät ruokaa. Koska ihmiset joutuivat oleilemaan näissä tunneleissa pitkiäkin aikoja, oli niihin rakennettu jopa kouluja!

Kaikesta huolimatta elämä maan alla oli henkisesti raskasta sekä Vietkong-sisseille että heidän perheilleen. Pommitusten aikana sissit saattoivat joutua pysyttelemään maan alla useita päiviä, joskus jopa viikkoja käymättä välillä maan pinnalla.

Kosteiden tunneleiden asukkeja piinasivat aliravitsemus ja erilaiset vaaralliset kulkutaudit. Lisäksi tunnelit kuhisivat rottia ja myrkyllisiä käärmeitä, skorpioneja ja hämähäkkejä

Mun olis esimerkiksi ite aika hankala kuvitella, että pysyisin kovin pitkään järjissäni jos joutuisin elelemään päiviä maan alla sijaitsevissa tunneleissa!

Mitä sää luulet, olisko tunnelit sun juttu?

Jenkit eivät mahtuneet tunneleihin

Kuten aikaisemmin jo todettiin, Củ Chi-alueen tunnelit olivat monimutkaisia labyrinttejä, joissa oli useita sisään- ja uloskäyntejä. Lukuisten poistumisreittien olemassaolo takasi sen, että sissit eivät jäisi niihin loukkuun

Näitä tunneleihin vieviä luukkujakaan ei ollut helppöo löytää, sillä ne oli naamioitu taitavasti käyttäen ympäristöä hyväksi. Luukut olivat myös tarkoituksella rakennettu niin ahtaiksi, etteivät kookkaat jenkkisotilaat mahtuneet niistä.

Lukuisilla poistumisteillä oli myös toinen tarkoitus. Ne nimittäin mahdollistivat, että Vietkong-sissit pääsivät yllättämään amerikkalaiset sotilaat mitä moninaisimmista paikoista. Lisäksi katoaminen tunneleihin tapahtui usein niin nopeasti, että jenkit eivät pysyneet menossa mukana. Tämä oli tietysti jenkkisotilaiden kannalta todella turhauttavaa.

Oli tietysti selvää, että välillä jenkit pääsivät käsiksi tunneleihin. Ongelmaksi kuitenkin muodostui ahtaiden oviaukkojen lisäksi se, että kaikkia tunnelin osia ei useinkaan pystytty paikantamaan. Tämän takasi se, että tunnelien väliset kulkureitit oli piilotettu todella hyvin.

Aikaisemmin mainitsin, että nää tunnelit saattoivat pitää sisällään jopa neljä tasoa. Usein kävikin niin, että amerikkalaiset pääsivät tutkimaan vaan tunnelin ensimmäistä tasoa.

Jos amerikkalaiset uskaltautuivat sisälle tunneleihin, uhkana olivat Vietkongin sotilaat, jotka ilmestyivät kuin tyhjästä ampumaan tunkeilijoita vain muutaman metrin päästä.

Vietkong sissit myös asensivat tunneleihin erilaisia ansoja ja virittelivät erilaisia räjähteitä. Erilaiset ansat aiheuttivatkin jopa 11 prosenttia Yhdysvaltain miestappioista Vietnamissa.

Củ Chi tuhottiin täysin

Vaikka amerikkalaiset kuinka yrittivät karkottaa Củ Chi -alueella olleet Vietkong-sissit, niin he eivät onnistuneet tuhoamaan tunneleita laajamittaisesti. Tämä tietysti tarkoitti myös sitä, että Vietkong-sissit vaikuttivat edelleen Củ Chi -alueella.

Jenkit päätyivät tuhoamaan alueen ilmasta käsin. Alueelle pudotettiin järkyttävät väärät pommeja, jotka moukaroivat alueen raunioksi. Lisäksi käytössä oli kemiallisisa aseita, kuten Agent Orangea, joka sai puut ja pensaat pudottamaan lehtensä. Alueella ollut viidakko muuttuikin paikka paikoin kasvillisuudesta paljaaksi erämaaksi.

Tammikuussa 1966 Yhdysvallat käynnisti mittavan hyökkäyksen koodinimeltään Crimp. Ensin B-52-pommikoneet pommittivat Cu Chin aluetta. Sitten 8 000 yhdysvaltalaista ja australialaista sotilasta eteni alueelle tuhotakseen Vietkongin tukikohdat.

Operaatio Crimp ei onnistunut. Vietkong sissit säilyivät suojassa maan alla, eivätkä jenkit onnistuneet löytämään kun pienen osan tunneleista. Vuonna 1967 toistettiin edellisvuoden operaatio, nyt Cedar Fallsin nimellä. Erona oli, että tällä kertaa operaatioon osallistui 30 000 sotilasta.

Operaation taktinen komentaja Jonathan O. Seaman ilmoitti jo operaation onnistuneen, mutta jälleen kerran sissit ilmestyivät tunneleista jatkamaan taistelua.

Sen sijaan Củ Chi -alue on yksi sotahistorian tuhotuimmista alueista.

Tunnelirotat

Mitä pitemmälle sota Vietnamissa eteni, sitä vahvemmin Jenkkien sodanjohto ymmärsi, että sillä pitäsi olla oma erikoisosastonsa, joka pystyisi pakottamaan Vietkongin sissit esille tunneleista.

Tehtävä oli haastava, eikä varmasti monenkaan sotilaan mieleen. Tunnelleissa vallitsi jatkuva Vietkong-sisseistä ja heidän ansoistaan ja pommeistaan johtuva pelko. Tarvittiin siis erityisen kylmähermoisia sotilailta, jotka soveltuivat taisteluun kosteissa ja ahtaissa tunneleissa.

Kapteeni Herbert Thornton sai tehtäväkseen perustaa erikoisosaston, jonka jäsenet saivat nimen tunnel rats eli tunnelirotat. Monien tehtävään ilmottautuneiden vapaaehtoisten juuret löytyivät Keski- ja Eteläamerikasta ja heidän keskipituutensa oli vain noin 160 cm

Tyypillinen tunnelirotta ol siisi ruumiinrakenteeltaan lyhyt, mutta jäntevä. Hänellä oli erityisen hyvä paineensietokyky, sillä ryömiminen klaustrofobisessa pimeydessä, kuolemaanvaaraa odottaen saattoi murskata tavallisesti rohkean taistelijan.

Henkilöllä, joka soti syvällä tunneleissa täytyi myös olla aistit kunnossa. Ratkaisuja piti tehdä kuulon, hajun, lämötilan ja kosketuksen perusteella. Tämän takia monet tunneleihin uskaltautuneet amerikkalaiset sotilaat eivät harrastaneet Vietnamin sodassa muuten niin yleisiä päihteitä. Alkoholin nauttimista tai tupakan polttelua ei siis tunnelirottien tapauksessa, ainakaan niin paljon, harrastettu.

Pian myös havaittiin, että suurista ja monimutkaisista aseista ei ollut hyötyä ahtaissa tunneleissa. Niimpä tunnelirottien varustus koostui yksinkertaisista aseista, kuten puukoista ja pistooleista. Lisäksi heillä oli mukaan kevyitä työkaluja ja taskulamppuja.

No onnistuivatko tunnelirotat tuhoamaan tunnelit ja häätämään Vietkong-sissit Rautakolmion alueelta? No vastauksen ehkä arvaattekin, eivät onnistuneet!

Tet-hyökkäys

Tunneleista käsin käydyt taistelut huipentuivat niin kutsuttuun tet-hyökkäykseen, missä vietnamilasten kommunistijoukot hyökkäsivät valtavalla voimalla tunneleista käsin Etelä-Vietnamin asutuskeskuksiin. Tet-Isku tapahtui paikallisen uudenvuoden juhlan aikaan 31.1.1968

Tunnetuin iskuista oli terroristihyökkäys Saigonin suurlähetystöön. Hyökkäys oli käytännössä yllätys, vaikka yhdysvaltalaisilla oli etukäteen vihiä siitä

Vaikka tet-hyökkäys oli lopulta kommunistijoukoille sotilaallinen tappio, niin siitä huolimatta Yhdysvallat eivät onnistuneet kukistamaan sissien vastarintaa.

Vietnamin sota oli ensimmäinen suuri mediasota ja Yhdysvalloissa sodan tapahtumia seurattiin herkeämättä. Koska Yhdysvallat eivät edelleenkään olleet lyöneet Vietkongin sissejä, alkoi Yhdysvaltalaisten keskuudessa sodan kritisointi voimistua entisestään!