Pako Pohjois-Koreasta

Marraskuussa 2017 Pohjois-Korean rajavartiojoukoissa palvellut kenraalimajurin poika Oh Ching-song ajautui riitaan ystäviensä kanssa. Riidan seurauksena hän tarttui pulloon ja joi itsensä humalaan.

Kun hän oli palaamassa takaisin asemapaikalleen Pohjois- ja Etelä-korean välisellä demilitarisoidulla vyöhykkeellä Panmunjonissa hän ohittikin tarkastusaseman hetken mielijohteesta ja jatkoi matkaansa kohti Etelä-Korean rajaa.

Taustalla oli pelko siitä, että hänet teloitetaan jos hän palaisi takaisin asemapaikalleen.

Pohjois-Korealaiset joukot huomasivat pakoyrityksen ja ampuivat kohti Oh Ching-songia. Hän onnistui kuitenkin kuin ihmeen kaupalla piiloutumaan Etelä-Korealla kuuluvan rakennuksen taakse.

Täältä eteläkorealaiset ja yhdysvaltalaiset sotilaat pelastivat hänet ryömimällä.

Oh Chong song oli kuitenkin loukkaantunut vakavasti, sillä häneen oli osunut kaikkinensa viisi Pohjois-Korean sotilaiden ampumaa luotia. Hänet kiidätettiin sairaalaan ja hänet saatiin kuin saatiinkin pelastettua.

Nykyään Etelä-korean kansalaisuuden saanut mies on kertonut, että hän ei tunne kaunaa niitä entisiä kollegoitaan kohtaan, jotka häntä ampuivat. Kertomansa mukaan hän olisi itse toiminut samalla tavalla jos olisi ollut vastaavassa tilanteessa!

🇰🇵 Pohjois-Korea

Vuonna 1910 Japani miehitti Korean keisarikunnan. Toisen maailmansodan jälkeen 1945 Japani veti joukkonsa pois Koreasta ja sodan voittajamaat Yhdysvallat ja Neuvostoliitto jakoivat Korean kahtia.

Pohjoinen osa Koreasta oli Neuvostoliiton hallinnassa kun taas eteläinen osa Yhdysvaltojen valvonnassa. Neuvostoliiton miehittämälle vyöhykkeelle perustettiin 9.9.1948 Korean demokraattinen kansantasavalta. Tuolloin Korean työväenpuolueen pääsihteeristä Kim Il-sungista tuli maan valtionpäämies. Samalla hän julisti Pohjois-Korean sosialistiseksi valtioksi.

Tämän seurauksena Pohjois-Koreassa käynnistettiin talousohjelma, jonka perusta rakentui raskaalle teollisuudelle ja maaseudun kollektivisoinnille.

Jos termi Maaseudun kollektivisointi ei ole tuttu, niin se tarkoittaa maatilojen pakko-ottamista yhteiskunnan haltuun. Tämän lisäksi yksityisomistus lakkautettiin.

Kim Il-sungin johtama Pohjois-Korean hallitus julistautui koko Korean niemimaan viralliseksi hallitukseksi. Pohjois-Korean tavoitteena oli korean yhdistäminen ja 25.kesäkuuta 1950 Korean kansanarmeija ylitti Koreoiden välisen rajan.

Etelä-Korean heikosti varusteltu armeija kukistui nopeasti. Yhdysvallat etunenässä YK lähetti joukkoja Etelä-koreaan. Pohjois-Korean armeija joutui vetäytymään ja pian YK:n joukot olivat tunkeutuneet Pohjois-Korean pääkaupunkiin Pjongjangiin.

Tässä vaiheessa Kiinan kansantasavalta liittyi sotaan mukaan Pohjois-Korean puolelle. Lopulta kolme vuotta kestäneiden taisteluiden jälkeen aselepo somittiin 27.7.1953. Pohjois- ja Etelä-korean väliseksi rajaksi muodostui vuoden 1953 aselepolinja. Virallista rauhansopimusta ei kuitenkaan koskaan ole allekirjoitettu.

Korean sodan jälkeen Pohjois-Korea otti käyttöön Juche-aatteen, jonka perusteella maan tärkein tavoite oli omavaraisuus. Kim Il-sungia alettiin tuolloin kutsua ”suureksi johtajaksi”. Myöhemmin hänestä tuli maan ensimmäinen preseidentti. Henkilökultti on Pohjois-Koreassa vahvaa ja maan johtaja nauttiikin lähes jumallallista asemaa.

Pohjois-Koreasta tuli todella eristäytynyt maa, eikä sen talous avautunut neuvostoliiton romahdettua, kuten muissa Neuvostoliiton hallinnoimissa sosialistisissa maissa.

🏃 Miksi joku haluaisi paeta Pohjois-Koreasta?

Pohjois-Korean hallitusmuoto on suljettu ja totalitäärinen. Valtion harjoittama propaganda ylettyy kaikkialle ja ihsmisoikeudet ovat tuntematon käsite. Pohjois-Koreassa kitketään toisinajattelijat kovin keinoin. Usein vääristä mielipiteistä seuraa kidutus tai kuolemantuomio. Samanlaiset rangaistukset odottavat myös niitä, jotka edes sivulauseessa kritisoivat Pohjois-Korean johtajia. Jos joudut Pohjois-Koreassa vankileirille ovat epäinhimmillisiä. Vankileireillä toimivat vartijat tekevät päätöksiä oman mielensä mukaan.

Pohjois-Korean hallitus ei ole päästänyt ihmisoikeusarvioijia maahan, mikä vaikeuttaa riippumattomien tietojen saamista.

Neuvostoliitto oli Pohjois-Korean tärkein kauppakumppani ja avusti sitä esimerkiksi myymällä maalle halpaa öljyä. Neuvostoliiton romahdettua Pohjois-Korea on kärsinyt runsaasti ruokapulasta ja ihmiset näkevät maassa nälkää. Maailman ruokaohjelma WFP arvioi vuonna 2011, että Pohjois-Koreassa on yli kuusi miljoonaa ihmistä, jotka ovat jatkuvan ruoka-avun tarpeessa. Erityisesti maan lapset kärsivät aliravitsemuksesta.

Pohjois-Koreassa sensuuri on läsnä kaikkialla. Esimerkiksi avointa internetiä pääsee käyttämään vain maan eliitti ja ulkomaiset suurlähetystöt. Noin 10 % maan asukkaista pääsee maan sisäiseen Intranettiin, jossa kaikki tieto esitetään Pohjois-Korealle suotuisasta näkökulmasta.

Pohjois-Koreassa on vuodesta 2008 lähtien ollut käytössä Koryolink-niminen 3G-verkko, mutta sitä voi käyttää ainoastaan maan sisäisiin puheluihin. Lisäksi verkon käyttäjille lähetetään päivittäin Pohjois-Korean johtoa ylistäviä propagandaviestejä. Sensuuri ulottuu myös televisiokanaviin ja uutislehtiin.

Pohjois-Korean hallinnon valta ulottuu kaikkialle. Se kontrolloi millaisia hiuksia ja vaatteita ihmisten tulee pitää. Lisäksi maassa on käytössä usein laajamittaisia liikkumisen rajoituksia.

Ulkomaalaisia vierailijoita maassa käy vähän ja valvovia silmiä riittää kaikkialla. Pientä turistijoukkoa vahtii useampi viranomainen. Ulkomaalaisten kieltolista on myös pitkiä ja esimerkiksi autosta kuvaaminen on kielletty. Myöskään paikallisia ihmisiä ei saa kuvata.

🗝 Pakeneminen Pohjois-Koreasta

Pakeneminen Pohjoi-Koreasta ei todellakaan ole helppo tehtävä, eikä maailmasta löydy toista valtiota josta pois lähteminen olisi yhtä vaikeaa. Tärkein syy tähän on se, että Pohjois-Korea ei anna lupaa siihen, että sen kansalaiset muuttaisivat pois maasta.

Ainoastaan pakenemisen yritys johtaa vanki- tai keskitysleireille ja kuten aikaisemmin mainitsin, siellä on edessä kidutusta ja monissa tapauksissa myös kuolema. On myös hyvä pitää mielessä se, että vaikka onnistuisitkin pakenemaan, niin Pohjois-Koreaan jääneet perheenjäsenet tai sukulaiset joutuvat tekosi tähden leireille. Tämä on varmasti monella syynä siihen, että pakeneminen jää vaan ajatuksen tasolle. Kokonaisten perheiden yhtäaikainen pakeneminen on  äärimmäisen hankalaa tai jopa mahdotonta.

Pohjois-Koreasta pakeneminen ei myöskään ole kovin halpaa. Toki ilman välittäjääkin homma onnistuu, mutta on monessa suhteessa todella haastavaa. Jos taas palkkaat välittäjän, kipuaa hintalappu helposti 20 000 dollariin. Tämä on valtava summa Pohjois-Korealaisille. Tarkkaa käsitystä Pohjois-Korean palkkatasosta ei ole, mutta vaaditaan kuitenkin useiden, jopa useiden vuosikymmenien ansiot, jotta välittäjä olisi mahdollista palkata.

💣 Pakoreitti 1: Korean demilitarisoitu vyöhyke

Maantieteellisesti yksinkertaisin reitti olisi tottakai reitti Etelä-Koreaan, joka on nykypäivänä Pohjois-Korean vastakohta. Se on vapaa ja demokraattinen maa, jossa ihmisoikeudet ovat samalla tasolla kuin vaikkapa meillä täällä Suomessa.

Etelä-Korea on myös hyvin myötämielinen Pohjois-Koreasta tulleita pakolaisia kohtaan ja pitääkin heitä oman maansa kansalaisina. Jos siis pääset Etelä-Koreaan vaikeudet ovat pian ohitse. Tosin silloinkin kannattaa välttää demilitarisoitu vyöhyke. On olemassa tapauksia, jossa jo paenneet Pohjois-Korealaiset ovat jääneet kiinni ja heidät on väkivalloin kuljetettu takaisin Pohjois-Koreaan.

Ensimmäinen pakoreitti kulkee Korean Demilitarisoidun vyhykkeen läpi. Tämä on  se pakoreitti, josta jo aikaisemmin mainittu mainittu Oh Ching-song onnistui pakenemaan.

Vaikka pakeneminen demilitarisoidun vyöhykkeen kautta vaikuttaakin kaikista yksinkertaisimmalta ja helpoimmalta tavalta se ei todellisuudessa sitä ole. Oikeastaan vaikeampaa pakoreittiä ei löydy mistään päin maailmaa.

Lähes mahdottomaksi tämän pakoreitin tekee se, että Korean demilitarisoitu vyöhyke on niin raskaasti aseistettu. Alueella sijaitsee korkea muuri sähköaitoineen. Lisäksi alueellaon valtavat määrät maamiinoja. Lisäksi siellä partio miljoonia Pohjois-Korealaisia sotilaita, jotka ovat ohjeistettu ampumaan kaikki, jotka yrittävät paeta rajan yli.

🌊 Pakoreitti 2: Meret

Pohjois-Korean itä- ja länsipuolella sijaitsee meri, joiden kautta (ainakin teoriassa) pakeneminen onnistuu. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin veneen hankkiminen, joka ei Pohjois-Koreassa oikein onnistu. Vaihtoehdoksi jääkin käytännössä uiminen, joka on sekin melko vaarallista. Riskinä on tietysti hukkuminen, sekä se alueella partioivat Pohjois-Korealaiset sotilaslaivat.

Kaksi Pohjois-Korealaista kaverusta päättivät lähteä matkaan läntisen merialueen kautta mukanaan moottoripyörän rengas, pumppu ja hieman ruokaa. Pumppu osoittautua rikkinäiseksi ja he joutuivat turvautumaan pelkästään ruokaa sisältäviin reppuihin.

Muutaman tunnin jälkeen, täysin pimeässä valtameressä he huomasivat lähistöllä laivan, jota he eivät tunnistaneet. He uivat nopeasti pakoon läheiselle saarelle. Tuolloin oli myöhäinen syksy, joten heillä oli riski paleltua kuoliaaksi. He onnistuivat kuitenkin rakentamaan jonkinlaista suojaa meressä kelluneista muovijätteistä.

Seuraavana aamuna he löysivät laudanpätkiä, joista onnistuivat rakentamaan itselleen lautan. Tähän lauttaan he sitten sitoivat itsensä ja antoivat merivirran kuljettaa teitä. Onneksi virrat olivat suotuisia ja lopulta he ajautuivat kauas Etelä-Korean puolelle, josta eteläkorealaiset merivartijat heidät löysivät.

Pakeneminen idän kautta kohti Japania on tottakai myös mahdollista, mutta matka on useita satoja kilometrejä. Kuten aikaisemmin mainitsin merikelpoisen laivan hankkiminen on lähes mahdotonta, joten matka japaniin käy sitä myötä erittäin hankalaksi toteuttaa. Historian aikana on kuitenkin muutama tapaus, jossa pakeneminen tätä kautta on onnistunut.

🇨🇳 Pakoreitti 3: Kohti Kiinaa

Kolmas ja kaikista suosituin pakoreitti suuntautuu pohjoiseen, Jossa rajanaapureina ovat Kiina ja Venäjä. Kumpikaan näistä maista ei ole turvallinen paikka Pohjois-Korealaiselle ja nämä maat palauttavatkin Pohjois-Korean kansalaiset takaisin kotimaahansa.

Varsinkin Venäjällä Pohjois-Korealaiset erottuvat ulkonäkönsä puolesta paikallisista, joten kiinnijäämisen riski on suuri. Lähin Venäjällä sijaitseva Etelä-Korean suurlähetystö sijaitsee Vladivostokissa. Jos sinne asti onnistuu pääsemään, niin hyvin todennäköisesti pakeneminen onnistuu.

Kaikista mieluisin pakoreitti onkin Kiinan kautta. Kuten aikaisemmin mainitsin, Pohjois-Korealaiset eivät voi jäädä myöskään sinne liian pitkäksi aikaa, sillä kiinnijäämisen riski kasvaa päivä päivältä.

Pohjois-Korean ja Kiinan välinen maaraja on yhteensä 1300 km kilometriä pitkä, eikä sen vartioiminen ole lähellekkään yhtä tiivistä kuin Pohjois-Korean ja Etelä-Korean välisellä rajalla.

Näin olleen Pohjois-Korealaiset pääsevätkin suhteellisen helposti Kiinaan. Jotta uusi elämä olisi mahdollistsa aloittaa kunnolla, täytyy Kiinasta suunnata johonkin. Vaihtoehtoja ei nytkään ole kovinkaan runsaasti tarjolla. Pohjoisesta kohti Intiaa ja Nepalia tulisi ylittää Himalajan vuoristo. Tämä sulkee käytännössä pois sen reitin. Kaakkois-Aasiassa Vietnam, Cambodia ja Laos taas palauttaisivat karkurit takaisin. Thaimaa suhtautuu Pohjois-Korealaisiin pakolaisiin myötämielisesti, mutta matka sinne on pitkä ja kulkee Laosissa viidakon läpi.

Lyhin reitti kulkee Mongoliaan, jotka kyllä palauttavat Pohjois-Korean kansalaiset. Eivät kuitenkaan Pohjois-Koreaan vaan Etelä-Koreaan. Mongoliaan pääseminen on kuitenkin sekin erittäin hankalaa, sillä edessä on yksi maailman suurimmista aavikoista, Gobin autiomaan, ylitys. Autiomaan pinta-ala on 1 300 000 neliökilometriä.

Kuten muissakin autiomaissa, niin myös Gobissa ilmasto on ankara. Kesällä on todella kuuma ja talvella todella kylmä. Gobin autiomaasta löytyy kyllä keitaita, mutta ne ovat harvassa. Lisäksi alueella on monia vaarallisia villieläimiä, kuten Mongoliangaselli tai Mongolian karhu.

Tubesta löytyy Yeonmi Parkin pitämä Youtube-kanava. Hän onnistui pakenemaan juuri Mongolian kautta.

Park ja hänen äitinsä onnistuivat oleilemaan 3 vuotta Kiinassa, ilman kiinnijäämistä viranomaisille. Lopulta he päätyivät Korealaisten lähetyssaarnaajien luokse, jotka avustivat heidät Mongoliaan.

Vaikka Park ja hänen äitinsä onnistuivatkin lopulta saamaan Etelä-Korean kansalaisuuden, ei elämä sielläkään ollut mutkatonta. Park on kertonut, että Pohjois-Korealaiset loikkarit kokevat Etelä-Koreassa syrjintää.

Nykyään hän asuu Yhdysvalloissa ja hänellä on myös yhdysvaltojen kansalaisuus!

Lähteitä ja tutkittavaa:

• https://youtu.be/OQ9zng2S810
• https://www.youtube.com/channel/UCpQu57KgT7gOoLCAu3FFQsA
• https://www.hs.fi/lastenuutiset/art-2000002903198.html
• https://youtu.be/AzNnviLxwHg
• https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/2927264
• https://wikitravel.org/fi/Pohjois-Korea
• https://yle.fi/uutiset/3-12077656
• https://www.globalis.fi/Maat/pohjois-korea
• https://fi.wikipedia.org/wiki/Internet_Pohjois-Koreassa
• https://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmisoikeudet_Pohjois-Koreassa
• https://dailybruin.com/2019/11/14/north-korean-refugees-share-stories-of-escape-and-freedom
• https://fi.wikipedia.org/wiki/Gobi